keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Tyrskyä ja tyventä pienten koululaisten arjessa


Mila Teräs: Telma ja kuiskausten koulu. Kuvittanut Karoliina Pertamo. 126 sivua. Otava 2012.













Rouva Huu kuuli Itä-Suomen kierroksella Kuopiossa eräältä kakkosluokan opettajalta, että Mila Teräksen Telma-kirjat uppoavat tyttöpäähenkilöstä ja tyttömäisistä kansikuvistaan huolimatta myös poikiin. Tämä kuulostaa erinomaiselta asialta!

Telma-kirjoissa on paljon toimintaa ja seikkailullisuutta,  mutta myös tyveniä hetkiä, haaveilua ja ihmissuhdekiemuroita.

Hyvin terävänäköisesti Mila Teräs kuvaa tyttöjen välistä jatkuvaa kissanhännänvetoa, kaverisuhteisiin ladattuja ehtoja, tunnelatausta ja suoranaista kiristystäkin:

Veera ja Iida kulkevat heidän ohitseen. Tyttöjen katseet ovat kuin pieniä teräviä kiviä. Ne nipistävät Telmaa. Hän kuulee ripinää, supinaa. Kikatusta.                    
 Onko hän aamulla unohtanut laittaa housut jalkaansa? Vai mikä ihme nyt on vikana?                      Rillamari kohottaa silmälasejaan hämmentyneenä:
– Seurassa kuiskiminen ei ole kohteliasta. Asiaa käsiteltiin juuri tuon kirjan viime luvussa. 

Aikuisellekin tekee hyvää lukea lastenromaaneja. Niistä saa ajankuvaa ja käsityksen lasten välisestä sosiaalisesta nokkapokasta:

Veera kiristää luokkakavereiltaan itselleen mieluisia tavaroita syntymäpäiväkutsua vastaan: – Anna se pinni, niin pääset listalle, Veera supisee Sofialle.      Sofia antaa peilinkin. Veera kirjoittaa Sofian nimen listaan suurin tikkukirjaimin. Sofia näyttää helpottuneelta.

Telman luokalle tulee uusi oppilas, Rillamari, joka näyttää viihtyvän koko ajan nenä kirjassa, lukien mm. Käytöksen kultaista kirjaa. Telmakin suhtautuu aluksi vähän empien tyttöön, mutta lopulta he löytävät toisensa.


Telman luokka puuhaa kirpputoria luokkaretkikassan kartuttamiseksi. Telma pääsee Eetun kanssa vierailulle Tyrskyluodon saarelle ja rohkaisee mielensä vierailemalla myös noitamaisen Mirabet Korpivuoren kotona. Mirabet luopuu kernaasti joutavista tavaroista ja samalla myös entisistä muistoistaan.


Mirabetin huushollissa on paljon tarpeetonta tavaraa vanhan naisen elämän varrelta. Karoliina Pertamon kuvitusta Mila Teräksen Telma ja kuiskausten koulu -kirjaan, Otava 2012. 

Mila Teräksen kieli on – sekä hänen lasten- että nuortenromaaneissakin – aina tavattoman runollista, mutta ilman tekotaiteellista pinkeyden tai tikistämisen tuntua. 


 Karoliina Pertamo on taitava luomaan karrikoituja lapsihahmoja, kuvitusta Mila Teräksen Telma ja kuiskausten koulu -kirjaan, Otava 2012.
 



Helppolukuisen lastenkirjankaan kielen ei aina tarvitse olla rautalangasta väännettyä:

Illalla Telma makaa sängyssään.
                      Ikkunaverho on raollaan. Puut pitävät paikoillaan yötaivaan samettista kattoa. Jäinen kuu kurkistelee verhon reunasta.
                      Tuuli tuiskuttaa sanoja ikkunalasia vasten. Se puuskuttaa. Sillä on ollut kiire tuoda viestiä mereltä. – –
 
Karoliina Pertamon mustavakokuvitus on rouheaa ja ilmeikästä. Hän tekee eloisia ihmishahmoja, ja eläimet - varsinkin pöllöt ja kissat - vilahtelevat kuvituksessa tämän tästä!

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Olipa kiva kuulla, että Telmat uppoavat poikiinkin.

Kiitos tästä arvostelusta!

Terveisin

nimerkki "Nelos-Telma suunnitteilla"