Kuvakulmia kesäyöhön

Katri Alatalo: Kesäkuu. 144 sivua. Hertta kustannus 2024. Kansikuva Karin Niemi.

Realistiset kotimaiset nuortenromaanit ovat pian jo uhanalainen laji. 

Näin voi päätellä, kun silmäilee isojen kustantamoiden tulevan syksyn uutuuskirjojen luetteloita.

Onneksi rohkeita uuden alueen valtaajiakin sentään vielä ilmaantuu. 

Katri Alitalo tunnetaan entuudestaan aikuisille ja nuorille suunnatuista fantasiakirjoistaan ja spekulatiivisesta fiktiosta. 

Alitalon ensimmäinen realistinen nuortenromaani Kesäkuu kertoo 15-vuotiaista nuorista, Julista ja Baosta. He eivät tunne toisiaan ennalta. Kumpikin osallistuu    vastentahtoisesti kesäleirille ja he lähtevät sieltä heti luvatta omille teilleen.

Pako on spontaani mutta vimmainen. Sen yllättävissä äkkikäänteissä lukija saa vähitellen enemmän tietoa nuorten taustoista. näin tutustua heihin vähitellen nuorten räväkän toiminnan ja spontaanin käytöksen kautta.   

Kummallakin nuorella on omat kipupisteensä, jotka viivästyttävät oman itsenäisen eämän aloittamista. Bao on joutunut pitämään välivuoden ja aloittaa vasta syksyllä ysiluokan ja Juli joutuu kymppiluokalle parantamaan arvosanojaan.

Julin räväkän ja spontaanin käytöksen taustalta löytyy myös diagnoosi, jonka takia asiat menevät  usein "överiksi". 

Hänelle on määrätty adhd-lääkitys, mutta lääkkeet ovat jääneet ottamatta, koska 

- - ne napit häiritsivät mun nukkumista. Ne tekivät mut levottomaksi ihan kummallisiin aikoihin ja saivat mun oman pääkopan tuntumaan vieraalta. Montako kertaa mun pitäisi jaksaa yrittää  ja kokeilla, että tulisi vastaan pilleri, joka olisi kuin mittatilaustyönä Juli Peltomaalle suuniteltu? Epäilin, ettei sellaista löytyisi.

Tapahtumat sijoittuvat yhteen vuorokauteen ja etenkin yöhön, jonka aikana nuoret ottavat mittaa itsestään ja toisistaan ja huomaavat samalla, että ehkä elämä sittenkin kantaa. 

Bao on Julia kouliintuneempi tarkkailija. Taito on varmasti hioutunut videokuvausharrastuksenkin myötä. 

Bao sanoittaa hienosti nuoruuden tunnemyrskyn ytimen: 

– En mä osaa sanoa, Juli, onko normaalia että sisällä myllertää niin monta tunnetta, ettei tiedä mitä oikeasti tuntee, vaikka kuinka yrittäisi kuunnella itseään, ja mitä enemmän yrittää tosissaan ymmärtää itseään, sitä hullummaksi tulee, kun ei saa selkoa, ja joka ikinen hetki elämästään on jumissa itsensä ja ristiriitaisten tunteidensa kanssa! 

Julin ja Baon kesäyön uhmakkuus ja lain kaltevalla puolella liikkuminen saa lopussa eräänlaisen  sovituksen heidän päätyessään syrjäiseen omakotitaloon. Nuorten rivakka ja neuvokas yhteistyö pelastaa talon asukkaan hengen.   

Hertta Kustannuksen sivuilla kerrotaan, että Katri Alatalo on tietoisesti halunnut kirjoittaa kaupunki- ja Helsinki-keskeisen runsaan tarjonnan rinnalle romaanin syrjäisen maaseudun nuorista.  

Hätkähdyttävän ajankohtainen YLEn nuortensarja

Sori siitä. 13-osainen nuortensarja Yle Areenassa ja 21.4. lähtien Yle TV2:lla. Käsikirjoitus Katariina Romppainen. Ohjaaja Johanna Smith. Rooleissa Varpu Laakkonen, Linnea Leino, Ella Korpinen, Iida Majaus, Maria Jaskari, Taneli Aho, Oiva Vellonen, Miro Lopperi, Tuukka Huttunen, Petra Ahola ja Seela Sella.

Katariina Romppainen: Sori vaan, se on totuus. 230 sivua. Karisto 2015.

Kotimaisista  nuortenkirjoista tehdään aivan  liian harvoin sovituksia teatteriin, elokuvaan tai tv-sarjaan. 

 

Katariina Romppaisen lähes 10 vuotta sitten ilmestyneeseen nuortenkirjaan

 Sori vaan, se on totuus pohjautuva nuortensarja todistaa, että nuortenromaaneissa on kyllä potentiaalia, kun työryhmä uskoo alkutekstiin ja sen teemoihin riittävästi.

 

Tv-sarja Sori siitä on asetelmiltaan varsin uskollinen alkuteokselle, vaikka ymmärrettävästi 10–15 minuutin mittaisiin osiin pilkotussa sarjassa fokusta on pitänyt rajata. 

Romaanin ja tv-sarjan keskeinen teema, lapsiperheköyhyys, on juuri nyt jopa puistattavan ajankohtainen. 

 

Senjan yksinhuoltajaäiti työskentelee laitossiivoojana ja äidin vaihtuvien töiden perässä onkin jouduttu muuttamaan usein eri paikkakunnille. Isäänsä Senja ei ole koskaan nähnytkään. 

Yläkoulun alkaessa Senja rakentaa suojakseen hätävalheiden kyllästämät kulissit, sillä uudet luokkakaverit suhtautuvat Senjan ja äidin "pahamaineiseksi" väitettyyn kotilähiöön hyvin ennakkoluuloisesti. 

Senjan valheiden verkko kiristyy, ja tästä asetelmasta syntyykin uusien kaverisuhteiden rakentamisen ja  luokan dominoivan tyttöporukan vallankäytön kuvaamisen oheen sarjaa loppuun saakka kannatteleva jännite. 

 

Tv-sarjassa vastapooleina korostuvat alkuteosta enemmän Senjan ja tämän uuden ystävän Iinan erilaiset kotitaustat, Iinan parhaan kaverin kaipuu ja erityisesti uraa tekevän äidin kunnianhimo, joka heijastuu muihin perheenjäseniiin. Romaanissa nimittäin myös Iinan hyvätuloisen perheen kulissit romahtavat. 

Senja oivaltaa, että taloudellisesta epävarmuudesta huolimatta hänen äitinsä antaa hänelle huolenpidon ja aidon kiinostuksen kautta sellaista aineetonta hyvää, jota ei voisi rahalla edes hankkia. 

 

Sekä kirjassa että tv-sarjassa Senja saa selville, kuinka hänen omatkin vanhempansa ovat rakentaneet suojakseen erilaisia valheiden verkkoja.  

Tv-sarjan nuoret näyttelijät ovat kaikki ensikertalaisia mutta silti rooleissaan hyvin luontevia. 

Pääosassa Senjaa näyttelevä Varpu Laakkonen rakentaa pienieleisesti, mutta juuri siksi niin vakuuttavasti oikeudentuntoisen, herkän, mutta silti voimakkaan tytön ääriviivat. 

Tyttären ja äidin henkilökemiat välittyvät erityisellä latauksella Laakkosen ja ammattinäyttelijä Linnea Leinon roolisuorituksissa. Leino on aiemmin tehnyt monia nuoren tytön elokuvarooleja (esimerkiksi tänään Teema Fem -kanavalla esitettävässä elokuvassa Tytöt tytöt tytöt ja viimeksi Lapua-elokuvassa). 

 

 

 

 

 

 

 

 

Oman äänen ja viivan jäljillä

Anne Muhonen: Greipinkeltainen tulevaisuus. 63 sivua. Omakustanne 2024. 

 

 

 

Greipinkeltainen tulevaisuus jatkaa sarjakuvaromaanista Älä unohda minua (Avain 2023) tutun Eeron tarinaa. 

Se on hyvä esimerkki lasten- ja nuortenkirjailijoiden kokeilunhalusta ja tilannetajusta reagoida lasten ja nuorten toiveisiin saada helppolukuista, mutta aiheiltaan kiinnostavaa, nuorten arkea uskottavasti kuvaavaa kirjallisuutta.

 

Esitystavaltaan helppolukuinen Greipinkeltainen tulevaisuus noudattaa selkokielistä tekstin asettelua. Sillä ei kuitenkaan ole Selkokeskuksen myöntämää Nuoli-selkotunnusta.

 

Eero on saanut kesätöitä kaupungilta. Aiempi työharjoittelu Hillan kukkakaupassa on tuonut itsevarmuutta omaan taiteelliseen ilmaisuun siinä määrin, että poika on rohkaistunut hakemaan opiskelupaikkaa taidekoulusta Lontoosta. 

 

Kukkakaupan omistajasta Hillasta on tullut Eerolle tärkeä luottoaikuinen. Eeron lapsuuden ystävä Piku aiheuttaa edelleen holtittomalla elämänasenteellaan huolta… jopa siinä määrin, että Eero pitää aluksi täysin mahdottomana ajatuksena muuttamista ulkomaille.

 

 

– Voit sä ottaa tän? 
kysyn varovasti Airilta,
kun olemme sen kotitalon luona.
Tarjoan sille hikisissä käsissäni 
rypistynyttä kirjekuorta.
– Pidä sitä sen aikaa,
että mä tiedän,
mitä mä haluan. 

 

Eero ottaa etäisyyttä vanhoihin kavereihinsa ja tutustuu Airiin, tyttöön, joka näkee hänen sisimpäänsä aivan erityisellä tavalla. 

Eero antaa Airille säilytettäväksi Lontoon taidekoulusta saapuneen kirjeen, jonka avaamiseen pojalle itsellään ei ole rohkeutta. Lukija saa näin jännittää jatko-opiskelupaikan selviämistä yhdessä Eeron kanssa läpi kirjan.

 

Greipinkeltainen tulevaisuus on aiheeltaan tuttuakin tutumpi kuvatessaan nuoren vähittäistä itsenäistymistä ja oman äänen ja näkemyksen löytymistä. 

Tapa, jolla Muhonen tuo tarinaan aidosti myötäeläviä ja kannustavia tukijoita, tekee kirjasta erityisen elämänmyönteisen. Voin uskoa, että kirjasta huokuva kannustava asenne oikeasti rohkaisee Eeron tavoin myös lukijoita tekemään itsenäisiä, mutta myös muut läheiset tarpeen mukaan huomioivia isoja, käänteentekeviä päätöksiä. 

 

Muhosen kerronta maalailee samastuttavia maisemia ja tunnelmatuokioita, kotona ”haisee vanha viina” ja sateen tihutus saa vetämään hupparin vetoketjun kiinni. 

Kirjan lopussa on Eeron luonnoksia
hänen kaupungilla kohtaamistaan ihmisistä ja eläimistä.
Anne Muhosen kuvitusta helppolukuiseen nuortenkirjaan
Greipinkeltainen tulevaisuus (Omakustanne 2024). 

 

Lukujen lomassa on pieniä kuvituskuvia ja kirjan lopussa on vielä kokoelma Eeron tekemiä luonnoksia kaupungissa kohtaamistaan ihmisistä. 

 

Greipinkeltainen tulevaisuus on mukana Lastenkirjainstituutin ja Suomen Kulttuurirahaston Selkopolku-kirjapaketissa, jota jaetaan kesän aikana yläkouluihin. 

Kirja ilmestyy myös viroksi Greibikollane tulevik  Kirjastus Elust Enesest  -kustantamon kautta.