tiistai 23. huhtikuuta 2024

Hätkähdyttävän ajankohtainen YLEn nuortensarja







Sori siitä. 13-osainen nuortensarja Yle Areenassa ja 21.4. lähtien Yle TV2:lla. Käsikirjoitus Katariina Romppainen. Ohjaaja Johanna Smith. Rooleissa Varpu Laakkonen, Linnea Leino, Ella Korpinen, Iida Majaus, Maria Jaskari, Taneli Aho, Oiva Vellonen, Miro Lopperi, Tuukka Huttunen, Petra Ahola ja Seela Sella.


Katariina Romppainen: Sori vaan, se on totuus. 230 sivua. Karisto 2015.






Kotimaisista  nuortenkirjoista tehdään aivan  liian harvoin sovituksia teatteriin, elokuvaan tai tv-sarjaan. 

 

Katariina Romppaisen lähes 10 vuotta sitten ilmestyneeseen nuortenkirjaan

 Sori vaan, se on totuus pohjautuva nuortensarja todistaa, että nuortenromaaneissa on kyllä potentiaalia, kun työryhmä uskoo alkutekstiin ja sen teemoihin riittävästi.

 

Tv-sarja Sori siitä on asetelmiltaan varsin uskollinen alkuteokselle, vaikka ymmärrettävästi 10–15 minuutin mittaisiin osiin pilkotussa sarjassa fokusta on pitänyt rajata. 


Romaanin ja tv-sarjan keskeinen teema, lapsiperheköyhyys, on juuri nyt jopa puistattavan ajankohtainen. 

 

Senjan yksinhuoltajaäiti työskentelee laitossiivoojana ja äidin vaihtuvien töiden perässä onkin jouduttu muuttamaan usein eri paikkakunnille. Isäänsä Senja ei ole koskaan nähnytkään. 


Yläkoulun alkaessa Senja rakentaa suojakseen hätävalheiden kyllästämät kulissit, sillä uudet luokkakaverit suhtautuvat Senjan ja äidin "pahamaineiseksi" väitettyyn kotilähiöön hyvin ennakkoluuloisesti. 


Senjan valheiden verkko kiristyy, ja tästä asetelmasta syntyykin uusien kaverisuhteiden rakentamisen ja  luokan dominoivan tyttöporukan vallankäytön kuvaamisen oheen sarjaa loppuun saakka kannatteleva jännite. 

 

Tv-sarjassa vastapooleina korostuvat alkuteosta enemmän Senjan ja tämän uuden ystävän Iinan erilaiset kotitaustat, Iinan parhaan kaverin kaipuu ja erityisesti uraa tekevän äidin kunnianhimo, joka heijastuu muihin perheenjäseniiin. Romaanissa nimittäin myös Iinan hyvätuloisen perheen kulissit romahtavat. 


Senja oivaltaa, että taloudellisesta epävarmuudesta huolimatta hänen äitinsä antaa hänelle huolenpidon ja aidon kiinostuksen kautta sellaista aineetonta hyvää, jota ei voisi rahalla edes hankkia. 

 

Sekä kirjassa että tv-sarjassa Senja saa selville, kuinka hänen omatkin vanhempansa ovat rakentaneet suojakseen erilaisia valheiden verkkoja.  


Tv-sarjan nuoret näyttelijät ovat kaikki ensikertalaisia mutta silti rooleissaan hyvin luontevia. 


Pääosassa Senjaa näyttelevä Varpu Laakkonen rakentaa pienieleisesti, mutta juuri siksi niin vakuuttavasti oikeudentuntoisen, herkän, mutta silti voimakkaan tytön ääriviivat. 


Tyttären ja äidin henkilökemiat välittyvät erityisellä latauksella Laakkosen ja ammattinäyttelijä Linnea Leinon roolisuorituksissa. Leino on aiemmin tehnyt monia nuoren tytön elokuvarooleja (esimerkiksi tänään Teema Fem -kanavalla esitettävässä elokuvassa Tytöt tytöt tytöt ja viimeksi Lapua-elokuvassa). 


 

 

 

 

 

 

 

 

perjantai 19. huhtikuuta 2024

Oman äänen ja viivan jäljillä
















Anne Muhonen: Greipinkeltainen tulevaisuus. 63 sivua. Omakustanne 2024. 

 

 





 

Greipinkeltainen tulevaisuus jatkaa sarjakuvaromaanista Älä unohda minua (Avain 2023) tutun Eeron tarinaa. 


Se on hyvä esimerkki lasten- ja nuortenkirjailijoiden kokeilunhalusta ja tilannetajusta reagoida lasten ja nuorten toiveisiin saada helppolukuista, mutta aiheiltaan kiinnostavaa, nuorten arkea uskottavasti kuvaavaa kirjallisuutta.

 

Esitystavaltaan helppolukuinen Greipinkeltainen tulevaisuus noudattaa selkokielistä tekstin asettelua. Sillä ei kuitenkaan ole Selkokeskuksen myöntämää Nuoli-selkotunnusta.

 

Eero on saanut kesätöitä kaupungilta. Aiempi työharjoittelu Hillan kukkakaupassa on tuonut itsevarmuutta omaan taiteelliseen ilmaisuun siinä määrin, että poika on rohkaistunut hakemaan opiskelupaikkaa taidekoulusta Lontoosta. 

 

Kukkakaupan omistajasta Hillasta on tullut Eerolle tärkeä luottoaikuinen. Eeron lapsuuden ystävä Piku aiheuttaa edelleen holtittomalla elämänasenteellaan huolta… jopa siinä määrin, että Eero pitää aluksi täysin mahdottomana ajatuksena muuttamista ulkomaille.

 

 

– Voit sä ottaa tän? 
kysyn varovasti Airilta,
kun olemme sen kotitalon luona.
Tarjoan sille hikisissä käsissäni 
rypistynyttä kirjekuorta.
– Pidä sitä sen aikaa,
että mä tiedän,
mitä mä haluan. 

 

Eero ottaa etäisyyttä vanhoihin kavereihinsa ja tutustuu Airiin, tyttöön, joka näkee hänen sisimpäänsä aivan erityisellä tavalla. 


Eero antaa Airille säilytettäväksi Lontoon taidekoulusta saapuneen kirjeen, jonka avaamiseen pojalle itsellään ei ole rohkeutta. Lukija saa näin jännittää jatko-opiskelupaikan selviämistä yhdessä Eeron kanssa läpi kirjan.

 

Greipinkeltainen tulevaisuus on aiheeltaan tuttuakin tutumpi kuvatessaan nuoren vähittäistä itsenäistymistä ja oman äänen ja näkemyksen löytymistä. 


Tapa, jolla Muhonen tuo tarinaan aidosti myötäeläviä ja kannustavia tukijoita, tekee kirjasta erityisen elämänmyönteisen. Voin uskoa, että kirjasta huokuva kannustava asenne oikeasti rohkaisee Eeron tavoin myös lukijoita tekemään itsenäisiä, mutta myös muut läheiset tarpeen mukaan huomioivia isoja, käänteentekeviä päätöksiä. 

 

Muhosen kerronta maalailee samastuttavia maisemia ja tunnelmatuokioita, kotona ”haisee vanha viina” ja sateen tihutus saa vetämään hupparin vetoketjun kiinni. 




Kirjan lopussa on Eeron luonnoksia
hänen kaupungilla kohtaamistaan ihmisistä ja eläimistä.
Anne Muhosen kuvitusta helppolukuiseen nuortenkirjaan
Greipinkeltainen tulevaisuus (Omakustanne 2024). 


 

Lukujen lomassa on pieniä kuvituskuvia ja kirjan lopussa on vielä kokoelma Eeron tekemiä luonnoksia kaupungissa kohtaamistaan ihmisistä. 



 

Greipinkeltainen tulevaisuus on mukana Lastenkirjainstituutin ja Suomen Kulttuurirahaston Selkopolku-kirjapaketissa, jota jaetaan kesän aikana yläkouluihin. 


Kirja ilmestyy myös viroksi Greibikollane tulevik  Kirjastus Elust Enesest  -kustantamon kautta. 

 

 

maanantai 15. huhtikuuta 2024

Lastenkirja kannustaa yhteisölliseen, rauhantahtoiseen vastarintaan

















Eppu Nuotio & Sanna Pelliccioni: Sinä päivänä. 25 sivua. S&S 2024.
 
 



Nykyinen maailmanpolitiikka velvoittaa lastenkirjallisuudenkin reagoimaan moniin hankaliin ja mutkikkaisiin asioihin, joista aikuinen haluaisi mieluummin vaieta kokonaan. 

Eppu Nuotion ja Sanna Pelliccionin juuri ilmestynyt kuvakirja Sinä päivänä on hyvä esimerkki lastenkirjan erityisistä keinoista pelkistetyn kerronnan ja kuvituksen avulla havainnollistaa hyvinkin pienille lapsille  sellaisia mutkikkaita käsitteitä kuin mielipiteenvapaus ja kansalaisvaikuttaminen.

 
 
Minäkertojana on pieni tyttö, joka on hukannut avaimensa. 

Eppu Nuotion teksti kiemurtelee läpi aukeamien, kun avaimen etsinnän ohessa pohditaan yhdessä myös erilaisia asioita, joista syntyy ketjuja, kuten virkatut ketjusilmukkaketjut, pyöränketjut, hetminauhat tai kaivovettä nopeasti kaikkien ulottuville tuovat ihmisketjut.

Sanna Pelliccionin väriliitukuvitus on rohkean tyyliteltyä:  se tavoittelee lapselle ominaista, rentoa ja perspektiiviopista vapaata piirrosjälkeä.




Mittasuhteet vaihtuvat suuren-suuresta pikkiriikkiseen.
Ratkaisu toimii hyvin kuvaamaan helteisen kesäpäivän
joutilaisuutta, joka huipentuu yhteisölliseen mielenilmaukseen. 
Sanna Pelliccionin kuvitusta Eppu Nuotion tekstiin
kuvakirjassa Sinä päivänä (S&S 2024). 

 




Vähitellen selviää, miksi aikuiset kokoontuvat yhteen ja pyytävät tyttöäkin liittymään mukaan. 


Me seisomme vierekkäin, käsi kädessä. Me kaikki, koko meidän talo, koko kaupunki, koko maa. Käsien ketju jatkuu silmänkantamattomiin. Se kulkee maan läpi maasta toiseen.

 

 

"Katso, tässä me olemme."
Sanna Pelliccionin kuvitusta Eppu Nuotion tekstiin 

kuvakirjassa Sinä päivänä (S&S 2024). 



Kirjan sisäkannet jakavat olennaista tietoa antaen näin pikkutytön arkiselle tarinalle  merkitykselliset kehykset. 

Sinä päivänä viittaa nimittäin Virossa, Liettuassa ja Latviassa elokuun 23. päivä 1985 organisoituun Baltian ketjuun, jossa kansalaiset ottivat kantaa Baltian maiden itsenäisyyden puolesta. Ihmiset tarttuivat toisiaan kädestä ja näin syntyi yli 600 kilometrin ihmisketju.

Joukkovoimaa ja uskoa yhteisen hyvän edistämiseen tarvitaan tänä keväänä, kun  sekä Suomessa että maailmalla uutisoidaan mieltä kuohuttavista tapahtumista, tragedioista ja onnettomuuksista.



Voimauttava yhteen liitettyjen käsien ketju.
Sanna Pelliccionin kuvitusta Eppu Nuotion tekstiin 

kuvakirjassa Sinä päivänä (S&S 2024). 



Sinä päivänä tarjoaa nähdäkseni myös yhden konkreettisen toiminnallisen keinon vastustaa yhdessä koulukiusaamista.  


Se, että tartumme toisiamme kädestä, näemme toisemme ja uskomme yhteiseen hyvään, voi olla yksi tärkeä askel toipumiseen.