tiistai 26. syyskuuta 2017

Tytöille täytyy olla vähän hauska, tietää Metteborg






Rose Lagercrantz & Eva Eriksson: Dunnen elämää, suom. Raija Rintamäki, 106 sivua, Kustannus-Mäkelä 2017.

Rose ja Samuel Lagercrantz & Eva Eriksson: Mettebergin kootut seikkailut, suom. Raija Rintamäki, 186 sivua, Kustannus-Mäkelä 2017.




Rouva Huu ei enää kursaile yhtään myöntää aivan julkisesti, neljännen suomennetun Dunne-kirjan jälkeen, olevansa aivan  myyty Rose Lagercrantzin & Eva Erikssonin luomalle lastenromaanisankarille, Dunnelle.

On kerta kaikkiaan väärin puhua Dunnen yhteydessä kirjallisesta brändistä, mutta tällaisen lastenkirjakonseptin, jossa yhdistyvät  helppolukuisuus, runsas ja tekstiä tukeva kuvitus, lapsen tunteiden laaja skaala, myönteinen elämänasenne ja  eri sukupolvien välinen luonteva yhteys, soisi leviävän kulovalkean tavoin myös suomalaiseen lastenkirjallisuuteen!  

Dunnen arkiset seikkailut jatkuvat jo neljännessä osassa, Dunnen elämää. Kirjan nimi on  sen  sisältöä huomattavasti lakonisempi. 

Dunnen isä toipuu liikenneonnettomuudessa saamistaan vammoista. Dunne viettää kesää parhaan kaverinsa Ella Fridan kanssa tämän kesämökillä saaressa. 

Kaikesta ihanasta kesätekemisestä huolimatta Dunnen ajatukset pyörivät isän kuntoutumisen ympärillä. Ja kun isä ei annakaan totuttua viikkoraporttiaan, Dunne on ihan varma, että isän vointi on huonontunut. 

Syy isän kiireisiin on sairaanhoitaja Vera, joka on auttanut sairaalassa isää toipumaan. Dunne ei ensijärkytykseltään osaa kuitenkaan olla isän puolesta yhtään iloinen.

Ja tästä asiasta sukeutuukin sitten varsinainen sukuriita:

– – Silloin isä menetti malttinsa. 
”Minä häpeän sinua!” hän kivahti Dunnelle. 
”Kuuletko? Häpeän!” 
Mutta se oli mummulle liikaa. 
”Gianni, nyt riittää”, hän tokaisi. ”Olisit voinut säästää meidät tältä!” 
”Mitä sinä tarkoitat?” 
”Tiedät oikein hyvin.” 
”Jaa että otin Veran mukaan, vai?” 
”Niin juuri. Eikö lapsella ole sinusta ollut jo muutenkin tarpeeksi vaikeaa? Hän oli vähällä menettää isänsä, ja nyt sinä raahaat tänne vieraan naisen, josta odotat hänen ilahtuvan! Dunnea ei saa kiusata enää yhtään enempää! Tule Daniela!” 
Se on Dunnen oikean nimi, mutta sitä käytetään vain kun on tosi kyseessä. – – 

 
Eva Eriksson pystyy tiivistämään ilmeisiin kaiken olennaisen: äärimmäisenä
vasemmalla yrmeä mummo ja aukeaman molemmin puolin Dunne ja hänen isänsä.
Isän vierellä istuu Vera. Eva Erikssonin kuvitusta Rose  Lagergrantzin
lastenromaaniin Dunnen elämää (Kustannus-Mäkelä 2017). 


Mutta asiat tietysti selkiintyvät. Isä huomaa möhlineensä, ja Dunne ratkaisee asian diplomaattisesti tavalla, joka ilahduttaa myös parasta ystävää Ella Fridaa.   Ja samalla Vera ja isäkin saavat – luultavasti sarjan päättävässä osassa - vielä uuden tilaisuuden hyvittää möhläyksensä.

Dunnen nelososan lisäksi Kustannus-Mäkelä ilahduttaa myös Dunne-faneja Metteborgin kootuilla seikkailuilla, jossa Dunne vilahtelee lähinnä vain parhaat synttärikutsut järjestävänä sivuhenkilönä.  

Kun lukee kirjan viimeiseltä sivulta teostiedot tarkasti, saa selville, että Metteborg on syntynyt jo paljon ennen Dunne-kirjoja! 

Rose Lagergrantzin poikaa Samuelia on kiittäminen Metteborgin seikkailuista. Äidin ääneen lukemat  Tove Janssonin Muumipapan muistelmat nimittäin antoivat pojalle  kimmokkeen laatia omat muistelmansa. Metteborgs samlade öden och äventyr i ettan, tvåan och trean -sarjan osat ilmestyivät ruotsiksi jo vuonna 1991 ja kolmen kirjan yhteislaitos 1995.

Metteborg rakastaa koulunkäyntiä ekaluokalla. 

Hyvin vähäeleisesti pystytään tiivistämään koulunsa aloittavan terhakkuus ja koulumyönteisyys: 

Hän mene kouluun joka päivä, paitsi lomalla ja silloin kun on kipeänä. 
Silloinkin hän nousee sängystä ja pukeutuu ja tekee lähtöä. 
Äidin täytyy estää häntä. 
Sitten hän itkee monta tuntia.  
Hänellä on niin ikävä opettajaansa ja luokkaansa.


Ennen niin innokkaan ekaluokkalaisen koulumatka sujuu vitkastellen,
kun yksi luokkakaveri ottaa Metteborgin silmätikukseen. Eva Eriksson tiivistää
tässäkin nasevasti pienen koululaisen ryhdin ja olemuksen väsähdyksen.
Eva Erikssonin kuvitusta Rose ja Samuel Lagergrantzin lastenromaaniin
Metteborgin kootut seikkailut (Kustannus-Mäkelä 2017). 



Välitunteja varjostaa kuitenkin Benni Bing Bong, räyhäkkä kiusanhenki, joka viis veisaa toisten tunteista. Ja Benni Bing Bongin takia Metteborgin on yht äkkiä vaikea mennä kouluun. Mutta onneksi on koulukuraattori Margot, joka ”on aika kiva, keskipaksu ja keskipitkä. Ja hän käyttää huulipunaa.”

Ehkä syyllistyn karkeaan yleistykseen, mutta uskallan väittää, että näin suvereenisti ei koulukiusaamista osata  suomalaisessa lastenkirjallisuudessa käsitellä. 

Lukekaa itse, niin tiedätte, mitä tarkoitan.

Ja onneksi toisella luokalla Metteborg saa myös hyvän kaverin, Kuddenin, joka pitää tarvittaessa hänen puoliaan. Kolmannella luokalla Metteborgilla on jo vähän ylimääräistä aikaa ja kiinnostusta tyttöjäkin kohtaan. Ja Kudden tarjoaa auliisti apuaan tässäkin asiassa:

Ei voi vain mennä sanomaan tytölle, että ”söpöliini” tai ”hei kulta”! 
Täytyy olla vähän hauska.

Pitää hyppiä paikalle! Kenguruhyppyjä! Niin he sillä välitunnilla tekivät.

Alkuperäisten  Metteborg-kirjojen mustavalkoinen kuvitus on terästetty uuteen laitokseen Lena Thunellin jälkivärityksellä. 

Itse pidän enemmän mustavalkoisesta Eva Erikssonin tyylistä, joka korostaa henkilöiden ilmeitä ja eleitä ja kehon kieltä värikuvia paremmin.  

Suomalaisen lapsen korvaan pojan nimi, Metteborg, kuulostaa vähän turhan fiiniltä. 

Olisvatko  alkuperäinen kustantaja Rabén & Sjögren ja tekijät antaneet luvan sankarin nimen suomalaistamiseen?  




5 kommenttia:

Raija R. kirjoitti...

Voi hyvin olla, että kustantajalta olisi herunut lupa nimen suomalaistamiseen (tai ainakin muokkaamiseen meille helpommaksi). Mutta samainen poika ehti jo seikkailla Metteborgina aiemmissa Dunne-kirjoissa, joissa muidenkaan henkilöiden nimiä ei ole kotoutettu Suomeen. Sarjojen suomentaminen on aina vähän kimuranttia, kun ei tiedä, miten kulttuurisidonnaista aineistoa on vielä tulossa: ei tee mieli hirttäytyä ratkaisuihin, joita ehkä myöhemmin katuisi.

Rouva Huu kirjoitti...



Kiitos Dunnen ja Metteborgin suomentajalle Raija Rintamäelle tästä tarkennukesta.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen! Ja kiitos myös luonteikkaasta suomennoksesta, jota tietysti olisin voinut vielä kaiken muun hyvän lisäksi kehua. Ihan liian harvoin muistaa tuoda suomentajan panosta esille, sitähän ei ikään edes huomaa, jos se tuntuu luonnolliselta eikä mikään töksähdä silmään tai kieleen.

bleue kirjoitti...

Nämä kirjat ovat kyllä klassikoita jo syntyessään. Todella voi sanoa kaiken osuvan kohdalleen. Melukylän lasten perintöä.

Pitsi kirjoitti...

Kiitos mielenkiintoisesta arviosta!

Meillä näitä ei ole luettu vielä ollenkaan. Juuri tänään pidin kirjastossa tämän sarjan kirjaa kädessä ja katselin, että vaikuttaa todella kiinnostavalta muttemme lopulta lainanneet mitään koska lukeamttomia kirjoja on odottamassa muutenkin vinot pinot.

Itse olisin sen kannalla, että enemmänkin nimiä voitaisiin jättää suomentamatta kirjoissa.

Rouva Huu kirjoitti...


Toki erilaiset nimet tuovat oman viehätyksensä käännöskirjaan, mutta ajattelin että tässä Metteborg-kirjassa konstikas etunimi voi myös vieraannuttaa lapsilukijaa kirjan sankarista.

Nuortenkirjailijoista Kalle Veirto nimeää usein teostensa nuoret sankarit hiukan vanhahtavilla ja jopa koomisilla yhdistelmänimillä, ja se on jotenkin osa hänen kirjojensa konseptia.