Lastenkirjahyllyn varjolistalla tunteita, tietoa ja kuvituksen juhlaa

Vuoden lasten- ja nuortenkirjatarjonta on runsas ja monipuolinen niin aiheiltaan kuin tyyleiltäänkin.

Lasten- ja nuortenkirjallisuus reagoi nykyisin aikaansa nopeasti. 

Monikulttuuristuva Suomi näkyy tänä vuonna erityisesti nuortenromaaneissa. Esikoiskirjailija Miikka Pörstin lastenromaani Kaikkien juhla (Tammi) kertoo jo nimessään olennaisen.

Lastenkirjallisuus ottaa tänä vuonna kantaa myös koulujen digiloikkaan ja uudistuneisiin opetussuunnitelmiin. Tunnetaidot näkyvät, jopa ohjelmallisesti, useammassa kuvakirjassa, joissa työstetään sosiaalisuuden, sopuisan rinnakkain elon ja empatian taitoja.

Erityisen suuri ilon aihe liittyy kotimaiseen tietokirjatarjontaan. Tietokirjan kuvituksessakin on nykyisin lupa irrotella siinä mielessä, että uskalletaan myös priorisoida asioita, joita visuaalistetaan.  

Laura Ertimon & Satu Kontisen tietokirjaa Yö, kirja unesta ja pimeän salaisuudesta (Myllylahti) voi perustellusti luonnehtia taiteelliseksi ja silti informatiiviseksi.

Perheen pienimmille suunnattu katselukirjakin  voi olla täynnä tuhtia tietoa: Anne Vaskon Jukolan seitsemän poikaa, luvunlaskua Aleksis kiven tapaan (Tammi) tarjoilee laskuopin rinnalla rautaisannoksen myös suomalaisen kirjallisuuden klassikosta.  Jenni Erkintalon Millainen minä? (Etana Editions) pystyy hyvin pienieleisesti kiteyttämään tunnetaitojen aakkoset aukeamilleen.

Kuvakirjojen osalta eletään myös vahvaa aikaa. Uudet pienet toimijat, mm. Etana Editions ja uusi suomenruotsalainen Förlaget, haastavat hyvällä tavalla isojen kustantajien vakiiintuneita toimintakuvioita ja ravistelevat kuvakirjaan liitettyjä ennakko-oletuksia. 

Kuvakirja voi olla myös esineenä kaunis ja sen konstailematon muotokieli miellyttää myös aikuisen silmää. Uskon ja toivon, että pelkistäminen, sekä värimaailman että tarinan osalta, tulee kuvakirjoissa vielä yleistymään. 

Kiivastahtisessa arjessa lastenkirja voisi näin tarjota entistä houkuttelevamman levähdysseisakkeen niin lapsille kuin aikuisillekin.

Tässä rouva Huun nostot vuoden 2016 kotimaisista lasten- ja nuortenkirjatarjonnasta.

Perinteiseen tapaan listauksessa on pyritty huomioimaan eri ikäiset kohderyhmät ja pyritty tasapainoon myös eri kustantajien tarjonnan suhteen.

Kaisa Happonen & Anne Vasko: Mur, eli karhu, WSOY 2016

Tämä kuvakirja on onnen omiaan vaiheeseen jossa perinteiset katselukirjat eivät enää tarjoa vauvasta taaperoksi varttuvalle riittävästi haastetta.  

Vähän tekstiä sisältävässä kuvakirjassa on oltava vahva näkemys tekstin dramaturgiasta. Tässä kuvakirjassa kuva ja teksti ovat kimpassa keskenään.

Mur, eli karhu -kuvakirjan arvio löytyy   Lastenkirjahyllystä.

Carlos da Cruz: Eläinten mitalla, Teos 2016

Pienikin lapsi voi kiintyä tietopainotteiseen kirjaan. Tämä eläinten kokosuhteilla leikittelevä ja silti tietoa jakava tietokuvakirja sopii jo tiedonjanoiselle taaperolle. Näinkin hauskasti,   kekseliäästi ja pingottamatta voi eläinmaailman asioita havainnollistaa.

Eläinten mitalla -kuvatietokirjan arvio löytyy  Lastenkirjahyllystä.

Laura Merz: Tuhat ja yksi otusta, teksti Laura Merz ja Aino Järvinen, Etana Editions 2016

Perinteinen kuvakirja ja tietokirja voivat sulautua myös näin elegantiksi yhdistelmäksi. Musta tussi vangitsee eläinten olemuksen. Kirja on samaan aikaan moderni ja klassinen.   

Tuhat ja yksi otusta -kirjan arvio löytyy Helsingin Sanomista.

Minna Lindbeberg & Jenny Lucander: Vildare, värre, Smilodon, Förlaget 2016

Miljöökuvaus on lastenkirjassa keskiössä ja usein lapsen samastumisen takia päädytään melko kliseisiinkin ratkaisuihin. 

Jenny Lucanderin visuaaliset (mielen)maisemat ja sisä- ja ulkotilojen miljööt ovat pienissä yksityiskohdissaan  huimia ja tukevat Minna Lindebergin tunnekylläistä tekstiä.

Vildare, värre, Smilodon -kuvakirjan arvio löytyy  Lastenkirjahyllystä.

Mari Kujanpää: Emman salainen toive, Otava 2016

Emma on vanhojen tyttökirjojen perillinen, moderni orpotyttö, joka on joutunut jo pienestä sinnittelemään omillaan äidin elämän umpisolmujen vuoksi. Angstaavasta aiheestaan huolimatta lukija myötäelää vahvasti tytön sopeutumista isovanhempiensa luokse.

Emman salainen toive -kirjan arvio löytyy   Helsingin Sanomista.

Juuli Niemi: Et kävele yksin, WSOY 2016

Rakkaudesta, kulttuuritaustojen erilaisuudesta ja kahdesta vahvasta nuoresta voi kirjoittaa kliseisesti ja ennalta-arvattavasti, mutta Juuli Niemen näkemyksellä näistä ainesosista on syntynyt kuulas ja hengittävä romaani.

Et kävele yksin -romaanin arvio löytyy  

Lastenkirjahyllystä.

Huomenna keskiviikkona julkistetaan Kirjasäätiön Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia -ehdokkaat. 

Esivalintaraadissa ovat olleet puheenjohtajana yliopettaja Pekka Vartiainen ja muina jäseninä taidepedagogi Mervi Riikonen ja tuottaja Sanna Sommers. 

Palkinnosta päättää näyttelijä-laulaja  Vuokko Hovatta.