Lastenkirjahyllyn varjolistan kuusikosta löytyy suurmies, tahtonaisia, särmikkäitä lapsia ja nuoria ja mörköjä

Tämänvuotinen Finlandia Junior -varjolista ei vaatinut rouva Huulta niin paljon vääntöä ja kompromissseja kuin joinakin aiempina vuosina.  

Nämä kuusi kirjaa ovat mielestäni tämänvuotisesta lasten- ja nuortenkirjatarjonnasta erityisen kiitoksen ja noteeramisen arvoisia.

Näiden kuuden lisäksi on toki ilmestynyt kosolti muitakin erinomaisia lasten- ja nuortenkirjoja lukutaidon ja -harrastuksen eri vaiheisiin.

Valintakriteereissä on painotettu sanataiteellista täysipainoisuutta sekä kuvitetun teoksen ja kuvakirjan kohdalla myös kuvan ja sanan balanssia, aiheen ja käsittelyn kiinnostavuutta ensisijaisesti lapsen ja nuoren ja toissijaisesti myös aikuisen vinkkelistä. 

Kuusikossa on pyritty myös huomioimaan lasten- ja nuortenkirjallisuuden eri ikäryhmät ja lajityypit.

Tomi Kontio & Elina Warsta: Koira nimeltään kissa, Teos 2015.

Suomalainen lastenkirjakuvitustaide on tienhaarassa. Digitaalinen kuvittaminen valtaa alaa, ja tästä seuraa pahimmillaan myös kuvituksen persoonallisten sävyjen katoaminen. Toivon mukaan television lastenohjelmien ja animaatioelokuvien värikylläinen mutta yksiulotteinen digikuvitustyyli ei kuitenkaan  valtaa kuvakirjamarkkinoita, vaan omaperäiselle ja särmikkäälle suomalaiselle lastenkirjakuvitustaiteella on arvostettu sijansa edelleen.

Tomi Kontion ja Elina Warstan Koira nimeltään kissa on hyvä esimerkki kuvan ja sanan rakkausliitosta, jossa kirjailija ja kuvittaja kunnioittavat toisiaan ja antavat toistensa ilmaisurekisterille tilaa.

Kahden syrjään sysityn ja yksinäisen ystävyydestä sukeutuu moniarvoisuuden kiihkoton mutta painokas puolustuspuhe.

Kuvakirjan arvio on julkaistu Helsingin Sanomissa.

Minna Lindeberg & Linda Bondestam: Boggan och Kyösti Kekkonen, Schildts & Södertröms 2015.

Minna Lindeberg on useammassa lastenkirjassaan  käsitellyt taitavasti tunteita ja niihin liittyvää jännitettä. 

Boheemin Kekkosen perheen erilainen tapa toimia ja ilmaista itseään aiheuttaa sovinnaisella pikkupaikkakunnalla hämmennystä ja närkästystä.

Linda Bondestamin kollaasia hyödyntävä kuvitustuuli on aina yhtä tunnistettava, mutta tässä taas uudella tavalla absurdi. Huikaisevan hienot luontonäkymät ovat perustellusti pääosassa ja ilmentävät tarinassa vuorottelevaa uhkaa ja idylliä.

Kuvakirjan arvio julkaistaan Kuvittaja-lehden numerossa 4/2015.

Tapani Bagge & Salla Savolainen: Hämeenlinnan Janne. Kunka Jannesta tuli Jean Sibelius, Tammi 2015.

Suomalainen lasten tietokirja on hyvässä nosteessa. Entistä enemmän julkaistaan tietokirjoja, joita ei hätäisellä silmäyksellä edes tunnista tietokirjoiksi. 

Olisikin kiinnostavaa tietää, kuinka paljon lasten tietokirjan kirjoittamis- ja kuvittamistyöhön käytetyt tuntimäärät eroavat ns. tavanomaisen fiktion kirjoittamisesta!

Suomessa ei aiemmin ole  juurikaan julkaistu  lapsille soveltuvia elämäkertoja suurmiehistä ja –naisista. Jean Sibeliuksen juhlavuoden kunniaksi on tänä vuonna saatu peräti kaksi Sibelius-muotokuvaa, joista Katri Kirkkopellon Soiva metsä (Lasten Keskus) sopii päiväkoti-ikäisille ja Tapani Baggen & Salla Savolaisen Hämeenlinnan Janne kouluikäisille. 

Bagge ja Savolainen suhtautuvat kohteeseensa pieteetillä, mutta silti sopivan lunkisti.

Tietokuvakirjan arvio on julkaistu Helsingin Sanomissa.

Tuutikki Tolonen: Mörkövahti, kuv. Pasi Pitkänen, Tammi 2015.

Lastenkirjoissa pelot ja niiden työstäminen ovat aina olleet keskiössä.

Tämän vuoden kotimaisissa lastenromaaneissa on mörköjä, zombeja, haamuja ja kummituksia jo pieneksi ruuhkaksi asti.

Tuutikki Tolosen Mörkövahti on raikas ja mukaansa tempaava tarina kaikkivoipaisista ja neuvokkaista lapsista, joille vaatekaapista löytyvä mörkö on pikemminkin haaste kuin lamaannuttavan kauhun aihe.

Mörkövahti uusintaa klassisten lastenkirjojen mörkökuvastoa ja asettuu hienoon jatkumoon kansansatujen hurjimusten, Tove Janssonin Muumi-kirjojen Mörön ja Maurice Sendakin hurjien hassujen hirviöiden kanssa. Pasi Pitkäsen kuvitukset ovat päässeet ansaitusti näyttävään osaan.

Nadja Sumanen: Rambo, Otava 2015.

Realistinen nuortenkirjallisuus näkyy nyttemmin runsaampana pienten kustantamoiden tarjonnassa.

Otavan nuortenromaanikilpailun voittanut Nadja Sumasen Rambo puhuu hienosti mutta  ilman sormenheristystä moniarvoisuuden ja sukupolvien välisen ymmärryksen puolesta. Keskeiset henkilöt rakentuvat romaanin kuluessa elämänmakuisiksi ja uskottaviksi.

Arvio odottaa vielä julkaisuaan Helsingin Sanomissa.

Siiri Enoranta: Surunhauras, lasinterävä, WSOY 2015.

Siiri Enorannalla on maaginen kyky luoda kirjoihinsa erilaisia miljöitä ja henkilögallerioita. Surukauriin saarten perinnetietoisten ja taikauskoisten asukkaiden sekä Sidrineian niemimaan naisten luotsaaman  lasinpuhaltajakansan yhteentörmäys on vääjäämätön ja kohtalokas.

Enorannan näkökulmilla vuorotteleva kerronta pitää lukijan pihdeissään. Lukija tuntee sielunsa poikkeuksellisella tavalla ravituksi kirjan lukemisen jälkeen, hienoisesta melankolisesta vireestä huolimatta.

Enorannan fantasiaromaanin arvio on julkaistu Helsingin Sanomissa.

Kuuden kirjan kansista peräti neljä on tummanpuhuvaa, mutta näiden kaikkien teosten tunnemaailma ja arvomaailma kurkottavat kuitenkin valoon ja tulevaisuuteen. 

Suomen Kirjasäätiön jakaman Finlandia Junior -palkinnon ehdokkaat julkistetaan keskiviikkona klo 10.

Esivalintaraadissa ovat olleet Tampereen kaupungin kirjastopalvelujohtaja Pirkko Lindberg puheenjohtajana ja muina jäseninä  nukketeatteritaiteilija Alma Rajala ja Agent Pekka -kuvitusagentuurin toimitusjohtaja, graafikko Pablo Steffa. 

Palkinnon saajan valitsee marraskuun lopussa Suomen Viron-instituutin johtaja Anu Laitila.