Erilaisuus on rikkaus

John Boyne: Leijuva poika. Kuvittanut Oliver Jeffers, suomentanut Laura Beck. 269 sivua, Bazar 2014.

Irlantilainen John Boyne  (s. 1971) kirjoittaa aikuisille ja lapsille. Hänen läpimurtonsa lastenkirjailijana oli nopeasti valkokankaalle elokuvaksi päätynyt The Boy In The Sriped Pyjamas (2006, suom. Poika raidallisessa pyjamassa, Bazar 2008). 

Toisen maailmansodan tapahtumat ovat keskiössä myös vielä suomentamattomassa Stay Where You Are And Then Leave (2013). Syksyllä 2015 ilmestyvä uutuus The Boy At The Top Of The Mountain kertoo orvosta pariisilaisesta pojasta Pierrotista, joka saa kasvattikodin tätinsä luota. Täti on taloudenhoitajana Adolf Hitlerin luona. Eletään vuotta 1935.

Boynen monipuolisesti varioima lajityyppi on paljossa velkaa klassisille lasten- ja nuortenromaaneille, joissa pääosassa ovat aina orvot, kaltoin kohdellut tai ilman omaa syytään muutoin syrjään sysityt lapset. Samaa perinnettä hyödynsi menestyksekkäästi myös Roald Dahl.

Lakiasiaintoimistossa työskentelevän pikkuvirkamiehen, Alistair Brocketin,  ja hänen vaimonsa perheessä eletään sovinnaista ja pikkusievää elämää:

Aloitetaan vaikka Billyn isästä Alistairista, joka oli omasta mielestään täysin normaali mies. Hän eli normaalia elämää normaalissa talossa, asui normaalilla asuinalueella ja puuhasi siellä normaaleja asioita normaaliin tapaan. Hänen vaimonsa oli normaali, kuten myös hänen kaksi lastaan.

Alistair ei hyväksynyt epänormaaleja ihmisiä tai ihmisiä jotka pitivät meteliä itsestään. Kun hän istui metrojunassa ja joukko teini-ikäisiä jutteli kovaäänisesti jossain lähistöllä, hän odotti seuraavaa asemaa, laskeutui junasta ja siirtyi toiseen vaunuun ennen kuin ovet taas sulkeutuivat Kun hän kävi syömässä ravintolassa – ei sellaisessa hienossa uudessa ravintolassa, jossa on omituinen ruokalista ja hämmentäviä ruokalajeja, vaan ihan normaalissa ravintolassa – häntä harmitti, jos tarjoilivat pilasivat hänen iltansa laulamalla ”Paljon onnea vaan” jollekulle huomionkipeälle asiakkaalle.

Tällaiseen kaikenlaista poikkeavuutta boikotoivaan latteaan perheeseen syntyy sitten kolmanneksi lapseksi Billy, jonka erityisominaisuutena on, että hän uhmaa painovoiman lakeja ja leijuu – sananmukaisesti.

Oliver Jeffersin pelkistetty kuvitus on samanaikaisesti sekä  humoristista että varsin
lakonista. Jeffers tunnetaan Suomessa parhaiten kuvakirjastaan Löytöpingviini. 
Tässä Billy on päiväkävelyllä äitinsä kanssa. Huomiota kannattaa kiinnittää äidin aurinkolaseihin, joiden avulla äiti yrittää pysyä tuntemattomana. Oliver Jeffersin kuvitusta John Boynen lastenromaaniin Leijuva poika (Bazar 2014). 

Sanomattakin on selvää, että Billyn erityisyys on vanhemmille kova paikka. He piilottelevat poikaa sisätiloissa ja yrittävät kaikin keinoin peittää pojan kummallisen erityispiirteen. Äiti esimerkiksi keksii varustaa pojan koulutielle hiekalla täytetyn painavan repun kera, jotta poika ei paljastaisi noloa erityispiirrettään.

Billyn äiti tekee lopulta oman ratkaisunsa karistaakseen liikaa huomiota anastavan kuopuksen pois silmistään. Kohtaus on viiltävän surullinen, mutta Boyne ei anna lukijan pitkään rypeä  paatoksellisessa tunnekuohassa.

Billy lähtee avoimin mielin liitelemään. Hän ylittää mantereita ja kohtaa lukuisia kaltaisiaan eri tavoin erilaisia ihmisiä, jotka monin eri keinoin vahvistavat hänen omaa käsitystään erilaisuuden rikastavasta voimasta.

Billy kohtaa seikkailunsa kuluessa monia kaltaisiaan friikeiksi luokiteltuja 
lapsia, joilla on jokin erityisominaisuus. Oliver Jeffersin kuvitusta
John Boynen lastenromaaniin Leijuva poika (Bazar 2014).  

Billy pohtii useaan otteeseen erilaisuuttaan, mutta päätyy usein samaan lopputulemaan:

Mutta yllättävää kyllä Billystä ei ollut hauskaa olla samanlainen kuin muut. Tuntui siltä kuin hän olisi teeskennellyt olevansa joku toinen kuin oli.

Billyn Brasialiassa kohtaama Palmira toteaa, että ”Jotkut ihmiset eivät ikävä kyllä pysty hyväksymään asioita, jotka ovat heidän kokemuksensa ulkopuolella.”

Billy palaa perheensä luokse, mutta vain hetkeksi. Lukija on yhtä mieltä siitä, että pojan on parempi varttua aikaihmiseksi jossakin muualla kuin oikean perheensä parissa.

Romaani urheasta Billystä kasvaa moniarvoisuuden uhkeaksi puolustuspuheeksi, jonka kritiikki kohdistuu ennen muuta putkinäköisin ja -aivoisiin aikuisiin. Lapset, mukaan lukien myös Billyn sisarukset, eivät koe veljensä erityisyyttä mitenkään vaivaannuttavana asiana.