Mila Teräs & Karoliina
Pertamo: Elli ja unenpää. 31 sivua. Otava 2013.
Jatketaan
vielä uniteemalla.
Tällä kertaa samastutaan kaksivuotiaan Ellin unensaantiin
liittyviin pulmiin.
Nukkumaan
menon erilaisia vaikeuksia kuvaavat kuvakirjat ovat oma genrensä. Niiden ylittämätön
klassikko on Gunilla Bergströmin Mikko Mallikas on oikukas. Kaikki myöhemmät kuvakirjat tuntuvat vain saman aiheen erilaisilta variaatioilta, niin lyömätön ja lapsipsykologisesti oivaltava on Mikon ja isän välinen väsytystaistelu (sananmukaisesti tulkittuna!) unta vastaan.
Mila Teräksen ja Karoliina Pertamon toisella osalla karttunut Elli-sarja on kiinnostava pikkulasten kuvakirjasarja siinä mielessä, että sen kieli taipuu välillä
runollisen viipyileväksi.
Ja se sopii hyvin: ei taaperoikäisillekään tarvitse
aina vääntää kaikkea sanottavaansa lyhyeksi ja ytimekkääksi rautalankakieleksi.
Lapsikin nauttii kielen nyansseista ja hänelle rakkaan aikuisen ääneen
lukemisen vaihtelevasta temposta!
 |
Tuttuakin tutumpi tilanne kaikissa lapsiperheissä: iltasatu on luettu ja lapsen on aika nukahtaa. Mutta uni ei tulekaan tänä iltana Ellin silmään. Karoliina Pertamon kuvitusta Mila Teräksen tekstiin kuvakirjassa Elli ja unenpää, Otava 2013. |
Äiti
on lukenut Ellille iltasadun, joka kertoo pöllöstä. Ehkä satu on ollut vähän
turhan stimuloiva tai jännittävä. Joka tapauksessa Elli ei nukahdakaan heti,
vaan kuulostelee kodin ääniä herkin korvin.
Isä
tulee hyssyttelemään Elliä ja tuo tytölle unilelun, joka isän sanojen mukaan
selättää kaikki pelot. Kun pupukaan ei auta Elliä nukahtamaan, tulee äiti Ellin
sängynnurkalle neulomaan.
Äiti ottaa esiin puikot ja villalankakerän. Kun Elli odottaa unta, äiti kutoo hänen vieressään. Lanka liikkuu hiljaa peiton päällä
– Koeta nyt saada unen päästä kiinni, äiti kuiskaa.
Elli ajattelee unenpäätä. Onko sekin lankaa? Tuntuuko se kädessä villaiselta? Kuinka pitkä se oikein on?
Elli
päätyy lopulta isän ja äidin viereen nukkumaan. Ja siellä Elli löytää aivan oikeasti unen
pään ja lähtee seuraamana punaista lankaa öiselle taivaalle Pupu Pumpulinen
kainalossaan. Kuun salissa Elli kohtaa Unineidon, joka kertoo Ellille, että kun saa unenpäästä kiinni, ei koskaan eksy:
Kuun salissa, rukin ääressä, istuu Unineito, Sininuttu, lasten tuttu, tähtitukka, silkkisukka. Neito kehrää hohtavaa unilankaa. Unineidon vieressä istuu Unikissa. Silloin tällöin kissa kehrää neidon mukana.
 |
Utuisen sinisellä aukeamalla Elli heittelee Unineidon kanssa unenpäitä kuusta maahan. Karoliina Pertamonkuvitusta Mila Teräksen tekstiin kuvakirjassa Elli ja unenpää, Otava 2013. |
Mila
Teräksen kieli on pehmeää, hellää ja kehrääväistä. Lyhyestä tekstistä löytyy
monta assosiaatioketjua kehtolauluihin, sanontoihin ja nukahtamiseen liittyviin
vanhan kansan viisauksiin.
Karoliina
Pertamon rouhean lempeä kuvitus näyttää unimaailman sinisenä, kuinkas muuten. Kuvitus huokuu lämpöä, turvallisuutta ja
vanhempien rakkautta Elliä kohtaan. Jokaiselle aukeamallle on piilotettu pieniä,
mustavalkoisia öttiäisiä lapsen löydettäviksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti