Tämäkin kirja todentaa jälleen tiettyjen kliseiden toistumisen lasten jouluaiheisissa kirjoissa.
Pienin ja vähäpätöisin voi jouluna nousta kaikkien ihailemaksi
sankariksi. Niin käy myös pienelle tonttu-ukolle, joka uskoo pääsevänsä vihdoin
tänä jouluna joulupukin luottotontuksi jakamaan lahjoja lapsille.
Mutta
kaikki ovat sitä mieltä, että tonttu on liian pieni. Tonttu on pettynyt ja
lohduton.
 |
Tontun pienuutta liioitellaan kuvituksessa, kun tonttu näyttää olevan parahultaisesti joulupukin saappaiden korkuinen! Henrike Wilsonin kuvitus on täynnään tupruttavaa lunta ja nietoksia. Wilsonin kuvitusta Anu Stohnerin tekstiin kuvakirjassa Pikkuinen tonttu-ukko, Otava 2005. |
Kun muut lähtivät matkaan, pikkuinen tonttu-ukko ei halunnut nähdä ketään. Hän veti verhot ikkunaan ja oli ihan yksin omassa huoneessaan. Häntä ei haitannut, että hän oli muita pienempi. Mutta hän suri sitä, ettei hän päässyt lasten luo.
Illan
pimetessä tonttu lähtee taivaltamaan metsään ja kohtaa siellä metsän eläimiä,
jotka ovat harmissaan siitä, että ne jäävä aina jouluisin osattomiksi lahjoista
ja herkuista.
 |
Jouluun liittyy yhteisöllisyys ja omastaan jakaminen. Se todentuu tässä metsän eläinten riemullisessa joulujuhlassa, jonka tonttu-ukko on hyväntahtoisuuttaan päättänyt eläimille järjestää. Henrike Wilsonin kuvitusta Anu Stohnerin tekstiin kuvakirjassa Pikkuinen tonttu-ukko, Otava 2005. |
Ja
niin tonttu järjestää suit-sait-sukkelaan metsän eläimille joulujuhlan. Ja kun
muut isot tontut ja joulupukki saavat kuulla urotyöstä, tulee pikkutontusta kaikkien ihailema
sankari!
Anu Stohner (aik. Pyykönen) on saksantanut paljon suomalaista lasten- ja aikuistenkirjallisuutta. Hän asuu nyttemmin Münchenissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti