keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Onnea jäljittämässä















Sara Lundberg: Vita Streck och Öjvind. 32 sivua. Alfabeta 2011.



Jatketaan pohjoismaisen lasten- ja nuortenkirjakilpailun ehdokaskirjojen parissa.

Ruotsalaisen Sara Lundbergin  kuvakirja on kiehtova ja monitulkintainen teos, joka jäi heti ensimmäisen lukukerran jälkeen pitkäksi aikaa rouva Huun alitajuntaan muhimaan. 

Ja sehän on aina hyvän ja riittoisan kirjan merkki:  että kirja ei edes halua avautua ensilukemalta ja -katsomalta.

Kuvakirjan tarina antaa ajateltavaa sekä lapselle että aikuiselle. Enkä pidä mahdottomana, etteikö pieni lapsikin oivaltaisi tarinan filosofista ydintä. Sen verran selkeästi tämäkin juonne on mielestäni luettavissa.

Koko aukeaman kuva todentaa Vitan hurjaa ja koskaan päättymätöntä urakkaa
tehdä valkoisia keskiviivoja asfalttitiehen. Sara Lundbergin kuvitusta kuvakirjaan
 Vita Streck och Öjvind (Alfabeta 2011). 

Vita on jämpti tyttö, joka piirtää asfalttitiehen valkoista viivoitusta. Vita tekee työtään sen mielekkyyttä sen enempää kyseenalaistamatta... kunnes hänen maalitölkkiinsä kopsahtaa taivaalta punatukkainen hontelo poika.


Työn systematiikka häiriintyy pahasti odottamattomasta, taivaalta maalipurkkiin
hyppäävästä pojasta. Yllätys saa Vitan täysin tolaltaan. 
Sara Lundbergin
kuvitusta kuvakirjaan Vita Streck och Öjvind, Alfabeta 2011. 

Vita on ällistynyt pojan julkeudesta. Pojan paljaista varpaista jää maahan valkoisia, vallattomia jälkiä.

– DET HÄR ÄR MIN VÄGOCH HÄR SKA DET VARA STRECK!
NU ÄR ALLT FÖRSTÖRTOCH JAG KAN INTE FORTSÄTTA!– Fortsätta vart då?
– Rakt fram!– Vartdå, rakt fram?– Inte vet jag! Rakt fram bara!

Tyttö rauhoittuu saatuaan pojalta taivaallisen herkullisen maksapasteijavoileivän. He ovat juuri pääsemäisillään ystävällisen jutustelun alkuun, kun tuuli viekin pojan mennessään.

Tyttö ennättää kuitenkin kuulla vielä pojan nimen, se on Öjvind.

Vita empii, onko pojan etsimisessä mitään mieltä. Pojan olemus on jäänyt kuitenkin häntä askarruttamaan. Vita kyselee autoilijoilta pojan perään, mutta saa vain tylyjä vastauksia. Autoilijat viis veisaavat Vitan elämäntyöstä, liikennettä ruodussa pitävien viivojen maalaamisesta.

Tyttö lähtee synkkään korpeen, mutta ei sielläkään osaa olla piirtämättä maahan valkoisia viivoja, ikään kuin olemassaolonsa jotenkin pyhittääkseen. Mutta sitten hän suuttuu tilanteen mahdottomuuteen, potkaisee maalipurkin nurin: siitä sukeutuu – ainakin oman tulkintani mukaan – valkoinen eläinhahmo, joka päästää värin ja siten myös Vitan vapaaksi oman mielensä vankiloista ja turhista ajatuspiintymistä.


Alvaro on nimeään myöten turvallisuutta huokuva kaiken vartija, joka koppaa
iltaisin Vitan rintataskuunsa nukkumaan. Synkästä värityksestään huolimatta
aukeama uhkuu luottamusta ja tyyneyttä. 
Sara Lundbergin kuvitusta kuvakirjaan
Vita Streck och Öjvind, Alfabeta 2011. 


Vita tapaa ystävänsä Alvaron, eräänlaisen jättimäisen jumalhahmon, joka kaukosäätimellä säätää valot maailmassa pimeämmiksi illan tullen. Tytöllä on tapana nukkua Alvaron rintataskussa. 

Alvaro vakuuttaa, että vaikka Vita ei löytäisikään poikaa, niin poika voi silti löytää hänet. 

Ja niin tietysti käykin. Ja loppu on hyvin onnellinen.

Eleettömästi kuvakirja kertoo ihmismielen oikuista, olipa kyse sitten työvimmasta, kyvyttömyydestä kohdata toista rehellisesti tai  "laput silmillä kulkemisesta". 

Vähin erin tämä topakka, mutta hiukan valjusti aiemmin elämäänsä elänyt pikkutyttö oivaltaa suuren viisauden: yhdessä toisen kanssa jokainen on ehjempi.

Vita höllää  vihdoin ajatuspiintymiään ja rentoutuu uudelleen löydetyn Öjvindin
kanssa. Heidän jalanjäljistään muodostuu ristiin-rastiin oikullisesti polveileva polku,
joka symboloi myös kauniisti ystävyyttä ja toisen kohtaamista. 
Sara Lundbergin
 kuvitusta kuvakirjaan Vita Streck och Öjvind, Alfabeta 2011. 

Lundbergin kuvitus on hyvin vitaalia. 

Vilkasliikenteinen ja monivärinen kaupunki toimii kontrastina vehreälle luonnolle, joka on varattu tunnetason tärkeäksi miljööksi. 

Kuvittaja rakastaa valkoisella rajattuja laatikoita, joihin sijoittaa kuvituksensa, ikään kuin sarjakuvaksi. 

Teksti sananmukaisesti elää, kuin tuulen vireen liikuttamana.

Lundberg on kuvittanut useita ruotsalaisia lastenkirjoja. Suomessa tunnetaan ainoastaan hänen kuvittamansa Kirjoittamisen ihanuus, nuoren kirjoittajan opas (Karisto 2010) ja Stefan Castan ja Lundbergin kuvakirja Kukan elämää, joka on ilmestynyt McDonaldsin kirjakampanjassa vuonna 2011.  

Ensimmäinen Vita-tytöstä kertova kuvakirja on nimeltään Vita Streck. Se ilmestyi vuonna 2009.  

Ei kommentteja: