tiistai 4. kesäkuuta 2013

Jos haluat tulla onnelliseksi, lue lastenkirjoja!













Gretchen Rubin: Onnellisuusprojekti.  336 sivua. Suomentanut Sini Linteri. Nemo 2013.




Erilaiset itsehoito-oppaat ovat nyt muotia.

Minulla on sellainen aavistus, että niiden ulkoasua, sanavalintoja ja elämänoppeja on jonkin verran päivitetty nuoremmalle sukupolvelle. Samaa onnelliseksi tulemisen mantraa hokevat myös monet naistenlehdet.

Käsittääkseni erilaiset elämäntaito-oppaat ovat ennen olleet vain keski-ikäisten ja vanhempien naisten yksityistä lukemistoa, jolle läheiset ovat vähän sivusta naureskelleetkin.

Nyt niistä on tullut nuorten aikuisten uusia elämän suunnan näyttäjiä.

Esikoinen luki yhdysvaltalaisen Gretchen Rubinin Onnellisuusprojektin stressaavan pääsykoesuman päätteeksi. 

Kirjan alaotsikkona on "Eli miksi käytin vuoden elämästäni siivoten kaappeja, laulaen aamuisin, riidelleen oikein, lukien Aristotelesta ja muutenkin pitäen enemmän hauskaa". 

Rouva Huu poimii tähän nyt kirjan tärkeimmän annin Lastenkirjahyllyn näkökulmasta.

Vuodenkierron mukaan etenevässä Onnellisuusprojektissa on toukokuun kohdalla teemana vapaa-aika ja mottona ”Leiki vakavissasi.

Gretchen Rubin tunnustaa saavansa lastenkirjojen lukemisesta aikuisiässä paljon iloa:

Lastenkirjallisuus käsittelee usein avoimesti korkealentoisia teemoja, kuten hyvän ja pahan taistelua ja rakkauden ehdotonta valtaa. Ne eivät sivuuta pahuuden kauhua tai kiehtovuutta, mutta hyvä voittaa lopussa, jopa realistisimmissa romaaneissa. Aikuisille kirjoittavat romaanikirjailijat eivät tavallisesti kirjoita sillä tavalla – ehkä he pelkäävät vaikuttavansa liian tunteellisilta, pikkusieluisilta tai yksinkertaisilta. –– minusta on valtavan nautinnollista lukea siitä, miten hyvä voittaa, hyveet osoitetaan oikeiksi ja paha saa palkkansa.

Yhtenä osana onnellisuusprojektiaan Rubin perustaa lastenkirjallisuuteen keskittyvän lukupiirin samanhenkisten ystäviensä kanssa.  Lukupiirin kulloinenkin emäntä tarjoaa aina käsiteltävän kirjan teemaan liittyvää ruokaa.

Rouva Huu muistaa, kuinka löysi noin kymmenvuotiaana mummolan vintiltä Dale Carnegien kirjan Miten saan ystäviä, menestystä, vaikutusvaltaa (alk. How to Win Friends and Influence People). 

Kirjan nimi vaikutti lupaavalta ja muistan yhä, kuinka hotkaisin kirjan melkein kertaheitolla. Alkuteos ilmestyi 1937 ja suomennos vain parin vuoden viipeellä, vuonna 1939. 

Carnegie oli ihmissuhdetaitojen ja julkisen esiintymiskyvyn kouluttaja ja opettaja ja kokosi luennoillaan pitämänsä opetukset kyseiseen kirjaan, josta sukeutui nopeasti elämäntaitokirjallisuuden kestokassikko. Sitä on myyty yli 10 miljoonaa kappaletta.  




1 kommentti:

Klaus Kuurinmaa kirjoitti...

Samaa mieltä!

Lastenkirjojen kautta pääsee palaamaan lapsuuden tunnelmaan, joko hyvään koettuun tai hyvään kokemattomaan - sadut ovat balsamia ihmismielelle.

Parhaimmat sadut jäävät ihmiskunnan mieleen tehokkaammin kuin muu kirjallisuus. Pelkät nimetkin ovat muuttuneet sanonnoiksi, kuten "ruma ankanpoikanen", "keisarilla ei ole vaatteita" jne. Runoilijat voivat olla omalla kielialueellaan siteerattuja, mutta tarinat ylittävät kielirajatkin, kuten Tuhat ja yksi yötä.

Carnagien oppaalle on naureskeltu, mutta itse asiassa se on kaunis muistutus ihmisen aidon huomioimisen merkityksestä ja voimasta. Suomenkielinen nimi on värittyneempi kuin alkukielinen.