perjantai 21. joulukuuta 2012

"Oi-joi, se sanoi. Taivas putoaa alas"













Hanhiemon satuaarre. Kuvittanut Feodor Rojankovski. Suomentanut Tarja Saarikoski. WSOY 1954. 28. painos 2006. 119 sivua.



Muun muassa Hanhiemon satuaarteesta tuttu satu "Tipu Tip" sopii hyvin tähän päivään.

Rouva Huun kuopus on kohkannut jo pitkään maya-intiaanien uskomuksesta, jonka mukaan maailmanloppu näyttää väistämättömältä 21. joulukuuta tänä vuonna. Onneksi Science-lehti kumosi tämän oletuksen jo toukokuussa!


Satu kertoo pienestä kananpojasta, joka hätkähtää metsässä kulkiessaan siihen, että tammenterho kopsahtaa sen päähän.


Suuri tammenterho kopsahtaa pienen kananpojan päähän. Feodor Rojankovskyn kuvitusta Hanhiemon satuaarre -satukirjaan, WSOY 1054. 

Pienessä päässään kananpoika päättelee, että taivas putoaa. 

Se kohtaa matkallaan Kana Kotin, Kukko Lukon, Ankka Vankan, Hanhi Vanhimman, Kalkkuna Talkkunan ja pyytää niitä kaikkia liittymään mukaan kertomaan suuresta onnettomuudesta kuninkaalle.

… kunnes eläinseurue kohtaa Kettu Petun, ja siitähän ei tietenkään seuraa tämänkaltaisissa saduissa milloinkaan mitään hyvää:

-- kettu oli kavala ja vei heidät suoraan pesänsä ja sitten poikasineen söi suuhunsa koko joukon. Ninpä kuningas ei koskaan saanut kuulla, että taivas oli pudonnut Tipu Tipin päälle. Mutta eihän sillä niin väliä olekaan.

Kananpojan johtama seurue ei ymmärrä kuunnella vaistoaan, vaan ne kävelevät suin-päin kohti karua kohtaloaan Kettu Petun perässä. Feodor Rojankovskyn kuvitusta Hanhiemon satuaarteeseen, WSOY 1954. 

1 kommentti:

Anneli kirjoitti...

Hanhiemon satuaarre ja Hanhiemon kultainen lipas! Niihin liittyy lapsuuden joulumuistoja. Serkkuni sai satuaarteen ja minä lorulippaan. Muistan miten hienoa oli saada aivan uusi kirja. Kirjan poikkeava pystymuotokin viehätti.
Tipu Tip -sadun muistan hyvin. Se oli julma ja raaka. Koko ajan odotin, että jokin pelastaa Tipun ja kumppanit vaan ei. Huonosti kävi. Ihmettelin syvästi, miten lapsille tarkoitetussa kirjassa voi sadulla olla näin kamala loppu.