Ihmissudet, robotit ja huima seikkailu kompaktissa ja viihdyttävässä paketissa

Magdalena Hai: Kerjäläisprinsessa. Kansikuva Sára Köteleki. 188 sivua. Karisto 2012.

Lapsilta ja nuorilta vaaditaan lukijoina nykyisin entistä enemmän tietoisuutta erilaisista lajityypeistä, alalajeista ja muotitrendeistä.

Tämä edellyttää tietysti myös aikuiselta tiedostavaa asennetta ja kiinnostusta lastensa lukemistoon: enää ei riitä, että noin 10–12-vuotiaalta kysyy, lukeeko tämä mieluummin Viisikkoja vai Neiti Etsiviä. 

Aikuinen antaa itsestään fiksun ja valveutuneen kuvan kysyessään, onko lapsi kenties enemmän viehtynyt scifiin, dystopiaan, aikamatkailuun, uuskummaan, pararomantiikkaan tai vaikkapa steampunkiin ja vaihtoehtohistoriaan, joka on Magdalena Hain lastenromaanin lajityyppi. 

Tosin Kerjäläisprinsessan voi vallan mainiosti lukea ja sen äärellä viihtyä myös ilman tiedostavaa asennetta uusismmista kirjallisista trendeistä.

Romaani sijoittuu yhtä kaikki 1860-luvun Grönlantiin, jossa viikinkien perustamat siirtokunnat ovat selvinneet pienestä jääkaudesta. Islanti ja Grönlanti ovat saaneet paljon asukkaita skandinaavisista maista jotka ovat mannerjään sulamisen vuoksi vaarassa jäädä kokonaan merenpinnan alle.  Maat ovat kehittäneet vilkasta kauppatoimintaa ja ovat varteenotettavia kilpailijoita muilla mantereilla.

Tähän miljööseen Magdalena Hai on kehittänyt kuningaskunnan, jonka valtarakenteisiin tietysti kätkeytyy monenlaisia ristiriitoja. Prinsessa Gigin perhe pakoilee vallananastajia. Kuningasisä on kiinnostuneempi erilaisten keksintöjen rakentelusta kuin valtakunnan pelastamisesta konsanaan. Ilmalaivat ja toinen toistaan kummallisemmat robotit ja höyrytekniikan keksinnöt värittävät poimuilevaa seikkailua.

Prinsessa Gigi on saanut kasvaa perheen nuorimmaisena kaikkien jakamattoman huomion kohteena ja isompien sisarien kasvattamana. Hän tapaa köyhän perheen pojan Henryn, jonka kanssa lyöttäytyy yksiin pelastaakseen perheensä vääjäämättömältä tuholta.

Vakavampina juonteina kirjassa käsitellään perheen hajoamista ja yhden sisaren, Katerinan, traumatisoitumista jatkuvan uhan ja kaltoinkohtelun seurauksena. Nähtäväksi jää, kehkeytyykö Kerjäläisprinsessan jatko-osissa Umbroviasta vielä voimakkaan naishallitsijan valtakunta. Perheen äidissä tuntuu olevan toimintatarmoa ja juonikkuutta haaveellista ja haihattelevaa isää enemmän.

Oheinen keskustelu valtaa tavoittelevan, osuvasti nimetyn Luopion ja Gigin välillä osoittaa myös prinsessan oikeustajun olevan seikkailun lopun tuoksinassa heräämässä:

”Onko se kehitystä, että kansa näkee nälkää? Onko ihmissusien vainoaminen edistystä?”

”Suuria sanoja noin pienen tytön suusta”, Luopio naurahti, ”mutta me, kuten monet edistystä ajavat naapurivaltiomme, olemme epäonneksemme joutuneet lisäämään merkittävästi rajojen puolustamiseen käytettyjä varoja. Kansa ymmärtää tämän, sillä se haluaa vain olla turvassa.” Luopio pyöritteli sormissaan kävelykeppiään, jonka päätä koristi hopeinen, irvistävä leijonanpää. ”Ihmissuhdet taas… Ne ovat kuninkaiden ajan valitettava jäänne. Itsevaltaisen hallitsijan painostuskoneiston hampaat ja kynnet. Verenhimoisia petoja ihmisen muodossa. Niistä on päästävä eroon. Kansan turvallisuuden vuoksi.”

”Niillä on oikeus elää siinä missä muillakin!”

Huumoria löytyy erityisesti ihmisusi Mussovitsin hahmosta, jolle on kehitetty aivan erityinen suhiseva puheenparsi. 

Huima seikkailu tyventyy lopussa ja Henry kehittelee urhoollisen ja pelottoman Gigin hahmon ympärille jo sankaritarinoita, joiden todenperäisyyttä Gigi itse kuitenkin tohtii kyseenalaistaa. 

Magdalena Hai koukuttaa lukijan viehkeästi toiminnallisen, trilogiaksi rakennetun seikkailunsa ääreen.  

Tässä taas yksi osoitus suomalaisten kirjailijoiden valppaudesta myötäillä kansainvälisiä trendejä omaperäisesti ja taitavasti. Kiinnostavaa on myös Hain  blogissaan luoma puolifiktiivinen kirjailijahahmo, joka suorittaa krypzoloogisia tutkimuksia. 

Erityiskiitoksen saa vielä kirjan pieni, sympaattinen koko, joka sekin edesauttaa intiimin ja koukuttavan lukijasidoksen syntymistä. Myös Sára Kötelekin ruskealla toonattu kansikuva tempaa oivallisesti kirjan maailmaan. Ja mikä parasta, seikkailun tuoksinassa löytyy samastumispintaa yhtälaisesti poikalukijoillekin, mikäli he ovat valmiita sivuuttamaan tyttömäisen kirjan nimen.

Magdalena Hai debytoi keväällä kääntökuvakirjalla Mörkö Möö ja Mikko Pöö, joka on arvioitu jo aiemmin Lastenkirjahyllyssä. Kerjäläisprinsessassa Hai on enemmän omalla vahvuusalueellaan mystis-romanttisen seikkailun luojana.