sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Urbaania lastenlyriikkaa perheen pienimmille


Jukka Itkonen: Kaupunkiretki. Lastenrunoja. Kuvittanut Matti Pikkujämsä. 40 sivua. Kirjapaja 2010. Taitto Matti Pikkujämsä.










Jukka Itkosen ja Matti Pikkujämsän vast ikään ilmestynyt runokuvakirja Kaupunkiretki on todellinen helmi.

Vauvaikäisten lorutteluvaiheen jälkeen on helppo hypätä Itkosen & Pikkujämsän kaupunkikiertoajelun kyytiin jo parivuotiaiden lasten kanssa. Itkosen runot tekevät tutuksi pikkukaupungin tärkeät maamerkit, kaupungintalon, museon, uimahallin, kirkon, mutta myös monet kaupat ja palvelut, unohtamatta myös yhteisiä ulkotiloja, puistoa, toria, urheilukenttää… ja kaatopaikkaa.

Kotimaisen lastenlyriikan vuosituhannen vaihteen buumissa on aika ajoin hukattu kaikkein pienin kohdeyleisö, joka ei aina pysy kikkailevan sana-akrobatian ja remellyksen kyydissä.

Itkosen runot ovat lakonisen toteavia ja juuri siksi konkretiassaan lapsen mieleen.

KAHVILA

Kahvilaan
on kiva tulla.
siellä tuoksuu
kahvi, pulla.

Siellä on kotoisa
tuoksu.


Aloitusaukeamalla on kaupungin pohjapiirros, johon lapsi voi sijoittaa kiertoajelulla tutuksi tulevat kohteet.




Ekologisesti kestävä elämäntapa tulee vaivihkaa esille esimerkiksi siinä, että Itkosen kiertoajelulla suositaan joukkoliikennettä ja esitellään myös kirpputori! Supermarkettiin sijoittuvassa runossakin kehotetaan, että "Älä koskaan osta liikaa, / enemmän kuin jaksat kantaa."

Ja miten mainiolla tavalla Itkonen kiteyttää pankkilaitoksen rahaliikenteen ytimen pienillekin lapsille!




Taksiasemasta kertovassa lyhyttäkin lyhyemmässä runossa toistuu lasten folkloren napakka muoto:

TAKSIASEMA

Taksi.
Kaksi.
Ja nyt ne lähti pois.



Matti Pikkujämsän pelkistetty, mutta silti hyvin ilmeikäs kuvitus on sanalla sanoen ryhdikästä ja jämptiä ja pienissä nyansseissaan hyvin havainnollista.

Pikkujämsän maneerina ovat hyvin isonenäiset ja vahvati karrikoidut hahmot, joita hän kuvaa mieluusti aina sivuprofiilista.

Hyvä esimerkki Pikkujämsän taidosta nähdä kaupunkia lapsen silmin on aukeama, jolla on runot "Maan alla" ja "Lyhtypylväs". Siinä lapselle näytetään maanalaisten vesijohtojen, putkien ja sähkökaapelien kiehtova labyrinttiverkosto.




Itkosen lastenrunoille on tyypillistä salaviisas pohdiskelu, ja sellaista leppoisaa tuumailua (ja toisinaan myös savolaista venkoilua) löytyy myös monista Kaupunkiretken runoista.

Kaupunkiretki tuo mieleen Rouva Huun oman lapsuuden tärkeän runokuvakirjan, Kirsi Kunnaksen riimittelemän Iloinen eläinkuvasto –sarjaan kuuluvan Pikku lemmikit –pahvikirjan (Weilin+Göös 1967), jonka herttaiset valokuvat ovat japanilaisen K. Tanakan. Kirjan pienet konstailemattomat eläinrunot ovat syöpyneet mieleeni lähtemättömästi:

Kissat

Korvissa pörröiset silkkitupsut
ja silmissä kissankultaa.
nälkäiset kissat, höpsöt, hupsut,
naukuvat maitoa sulta.

2 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Olen aina tykännyt Itkosen loruista! Tämä taitaa olla taattua Itkosta. Kuvitus on myös kiva. Näin tämän viime viikolla kirjastossa, en silloin tarttunut siihen kun syli oli täynnä, mutta jo se vielä maanantaina on siellä niin käynpä käsiksi :)

Susanna kirjoitti...

Kiitos vinkistä! Tuohon Kaupunkiretkeen täytyy ehdottomasti tutustua!