tiistai 17. elokuuta 2010

Muu maa mustikka – vai sittenkin mansikka?


Johanna Arola: Lontoosta Laipanjärvelle. LK-julkaisut 2010. 88 sivua. Kansikuva Henri Haapaniemi.

















Vuosittain noin 2 000 lasta muuttaa vanhempiensa työn perässä tai muiden syiden takia Suomesta muihin maihin, ja lähes saman verran on paluumuuttajia. Tällaisen muuttoliikkeen kipukohtien liennyttäjiksi on viime vuosina ilmestynyt jo muutamia täsmäkirjan luonteisia lastenkirjoja (esim. Jukka Laajarinne & Pekka Rahkonen: Elina vieraalla maalla, WSOY 2008 ja Satu Reinikainen, Ilona Tikka & Minna Innovaara: Veikko-vaarin antiloopit. Kansanvalistusseura 2005).

Johanna Arolan varhaisnuortenkirja Lontoosta Laipanjärvelle kuvaa yhdeksänvuotiaan Vincentin tuntoja. Vanhemmat eroavat yllättäen, kun isä on lähtenyt espanjalaisen flamenco-tanssijan matkaan. Kotona miehensä ulkomaan työkomennuksen aikana ollut äiti jää taloudellisesti täysin tyhjän päälle. Pienperhe joutuukin puun ja kuoren väliin, ja Vincentin on sydän karvastellen hyvästeltävä kaverinsa ja muutettava äidin kanssa takaisin Suomeen, tilapäisesti isovanhempien kesämökille... marraskuisten luminietosten keskelle.

Luonteeltaan sopeutuvaisen pojan kärsivällisyys joutuu koetukselle moneen kertaan: maaseutukoulun yhdysluokan opettajilta ei juurikaan löydy ymmärrystä kulttuurieroille ja kielitaidon nyansseille. Havainnollisesti Arola kiteyttää Suomeen paluumuuttavan lapsen monia ristiriitaisiakin tuntoja ja arkisia tilanteita: suomalaisella maaseudulla saa liikkua paljon vapaammin kuin kiivassykkeisessä suurkaupungissa ja koulupuvun sijasta saa pitää omia vaatteita.

Huolta aiheuttavat Vincentille myös talvivaatteiden vähäisyys ja suksien puute, mutta uusien ystävien, isovanhempien ja luovan kekseliäisyyden ansiosta Vincentin pienet pulmat vähin erin ratkeavat. Arkisia pikkumurheita enemmän poikaa askarruttaa äidin totaalinen toimettomuus ja väsymys, jonka merkit viittaavat masentumiseen ja sen seurauksena jopa uhkaavaan alkoholismiin.

Arola kuvaa melko raadollisestikin Vincentin äidin rappioitumista, mutta varhaisnuortenkirjan lajityypille uskollisesti äiti myös ryhdistäytyy erittäin nopeasti ja hankkii itselleen vähäiseen työkokemukseensa nähden varsin hyvän työpaikan Helsingistä.

Kerronnan pienestä yksitotisuudesta huolimatta Lontoosta Laipanjärvelle on yhtälaisesti sekä paluumuuttajia kuin Suomessa vakituisesti asuvia lapsia ja nuoria kiinnostava kirja; se puhuu kauniisti mutta ilman pönäkkää paatosta isänmaanrakkauden puolesta antaen samalla arvon myös muista kulttuureista saatavalle elämänkokemukselle.

Valkeakoskella syntynyt Johanna Arola on asunut Iso-Britanniassa vuodesta 1998. Koulutukseltaan hän on sosiaalityöntekijä ja työskentelee nykyisin matkapuhelininsinöörinä.

Arolan ensimmäinen varhaisnuortenkirja on kaikesta päätellen syntynyt hänen omien havaintojensa ja varmasti osittain myös kokemustensa pohjalta; uuden pirkanmaalaisen LK-julkaisut –pienkustantamon sivuilla Arolan esittelytekstissä mainitaan hänen joutuneen Englannissa ja Irlannissa asuessaan joutuneensa sekä työttömäksi että yksinhuoltajaksi.

Pienkustantamo on julkistanut jo keväällä Kasvukipuja-nimisen nuorten kirjoituskilpailun jonka julkistus on mennyt Rouva Huulta valitettavasti kokonaan huomioimatta.

Kirjoituskilpailussa on kaksi sarjaa, 13–15-vuotiaille ja 16–18-vuotiaille. Kilpailun parhaimmistosta on tarkoitus koota kokoelma jouluksi 2010. Lisäksi kilpailussa on erityissarja nuorille, joilla on puheen ja kielen kehitykseen liiittyvä erityisvaikeus, dysfasia. Nämä kirjoitukset arvioi dysfasiaan perehtynyt asiantuntijaryhmä.

Ei kommentteja: