Hans Malmberg & Gunnel Linde: Ikimetsässä. Suomentanut Eila Kivikkaho. 48 sivua. WSOY 1966.
Ruotsalaisten Gunnel Linden (s. 1924) ja Hans Malmbergin kuvakirja Ikimetsässä on oikea retroaarre, jonka Rouva Huun sisko on taannoin löytänyt kirjaston poistomyynnistä.
Kirja on lapsille mieluinen lilliputtiseikaillu. Sisarukset Petteri, Mette ja Pirpana ovat auttaneet äitiä leivonnassa. Ajattelematon pikkusisko leipoo äidin kihlasormukset pullan sisään aikeenaan ilahduttaa äitiään, mutta kohtalo puuttuu peliin ja sormukset katoavat.
Lapset pääsevät kissanluukun kautta seikkailuun, muuttuvat aivan pikkuruisiksi ja ymmärtävät eläinten kieltä. He tapaavat ensin eläimiä ja kysyvät niiltä neuvoa pulmaansa. Eläimet kertovat avun löytyvän Hätikkö Tyhjännaurajalta. Mutta monta mutkaa ja elämystä lapset saavat kokea ennen kuin pääsevät Hätikön pakeille.
He kohtaavat metsässä muun muassa Hissukkamyssyn, Uuru-kuuru-huhulin ja Ominpäin-puurtajan, joiden hauskoista nimisuomennoksista on kiittäminen Eila Kivikkahoa. Hän on muutoinkin oivallisesti tallettanut lasten puheenparren nykylukijan korvaan viehättävän pikkuvanhoina tarttuvat vivahteet.
Kirjan varsinainen juju ja lumous piilee kuitenkin Hans Malmbergin technicolor-sävytteisissä värivalokuvissa, jotka ovat 1960-luvun värivalokuvauksen ja kuvankäsittelyn taidonnäytteitä. Lilliputtilapset on "upotettu" luontokuviin aidon oloisesti. Kuvien hieman pönäkkä asetelmallisuus ja konservatiiviset taittoratkaisut eivät tässä haittaa, vaan luovat juuri oikeaa ajankuvaa.
Tyttöjen ruudulliset siniset mekot ja isoveljen raitapaita näyttävät nykyisen retromuodin hengessä kovin trendikkäiltä.
Seikkailu on tulkittavissa lasten uneksi, mutta loppu jättää kuitenkin oven satuun raolleen:
Sitten kaikki oli taas ennallaan. Niin ennallaan, että Pirpana joutui hakemaan kuusenkävyn Vihreältä Luolalta asti todistaakseen muille, että Ikimetsän seikkailut olivat totta eivätkä unennäköä.
Kenties sinullakin on omat epäilyksesi?
Ja kuitenkin on aivan helppoa puhua eläinten kieltä tai tehdä muuta tuiki mahdotonta, kunhan pääsee alkuun. Tarvitsee ensin vain ryömiä ulos kissanluukusta. Sopii koettaa.
Mutta siinä on eräs tärkeä ehto: kun konttaat kissanluukusta, et vahingossakaan saa muistaa tämän kirjan neuvoja, muuten taika menettää tehonsa.
1 kommentti:
Ai juku, kiva että muillakin on muistoja tästä kirjasta! Itse vuonna 1970 syntyneenä muistan selailleeni sitä (tai oikeasti ruotsinkielistä alkuperäisteosta "I eviga skogan") vanhempien serkkujeni luona. Muistiin ovat jääneet kuvat, tarinaan ei koskaan ollut aikaa perehtyä.
No, eilen pistädyin paremman tekemisen puutteessa Mäkelänkadun Emmauksen kirppiksellä, ja löysin riemukseni "I eviga skogenin" erittäin hyväkuntoisen kappaleen. Hinta 70 senttiä. Olisivatpa kaikki nostalgiapyrähdykset yhtä edullisia!
Lähetä kommentti